"I'm sexy and I know it..." (LMFAO, Sexy and I know it"

Muutaman päivän väli ja niin paljon kerrottavaa taas!

16.12. Hanna oli hukassa... :D Hän lähti yöllä ulos eikä palannut klo 13 mennessä kun me oltiin lähdössä kohti Yokohamaa... Loppujen lopuksi Hanna oli kuitenkin selvinnyt takaisin Nekotalolle neljän jälkeen iltapäivällä, kun hän oli hieman nukahdellut junissa... :D

Meidän aamupäivämme koostui pienestä panikoinnista, raamenista ja yakisobasta.
Lähdettiin kohti Tamaplazaa, jonne veimme Yasukon lähettämiä tavaroita ja Susanna oli ihan sekaisin meidän junanvaihdoista. :D Kävimme sitten Kanan kanssa teellä ja kakulla ja pääsimmepä samalla matkalla käymään vielä isohkossa levykaupassa. Ostin sieltä kaksi Yamashita Tomohisan levyä. <33

Hyppäsimme taas junaan ja menimme Shin-Yokohaman asemalle. Sieltä kävelimme määrätietoisesti kohti Yokohama Areenaa, kun jännitys alkoi tuntua luissa asti, ja aloimme pikku hiljaa tajuta mitä olemme menossa tekemään. Areenan ulkopuolella (ja sitten myös sisällä) kuljimme massan mukana kolmanteen kerrokseen, stand-katsomoon. Meidän paikkamme olivat kolmannella rivillä ja vielä sellaisessa kohtaa, että areenan keskellä ollut lava oli lähestulkoon suoraan edessämme. Kun ensimmäiset kiljumiset kaikuivat areenalla, tajusimme lopulta missä oikeasti olimme. Keikka alkoi Mahou no Melodyllä ja Suski vollotti kuin pikkuvauva... :DDD
Keikka oli aivan uskomaton ja tuttuja biisejä olikin yllättävän paljon. ;)))


Encoressa Tegoshi ja Masuda ratsastivat "karusellieläimillä" pitkin juuri kyseisen stand-katsomon reunustaa ja Masuda meni meidän ohi. Hän huomasi mut ja jäi tuijottamaan meitä ihan ihmeissään. :D Sitten kun sen piti vilkuttaa muille niin se jäikin vilkuttamaan vain meille ihan innoissaan.. :D Siinä kohtaa minäkin itkin kuin pahinkin fanityttö, vaikka keikallekin mentiin alunperin vain parempien konserttien puutteessa...


Lähdimme ihan kikseissä areenalta kohti Tokyoa kun Suskille iski kuume.
Shibuyassa kävimme kuitenkin vielä hehkutuspurikurassa ja sitten tultiin mäkkärin kautta talolle. Uni ei meinannut heti tulla, mutta tieto seuraavana päivänä tulevasta Sendain reissusta sai unen maistumaan.

17.12. Nousimme aamulla noin yhdeksän maissa ja alettiin valmistautua matkaan. Pakkailtiin ja lähdettiin sompailemaan kohti Shinjuku Sumitomo Bildingiä. No onneksi lähdettiin hyvissä ajoin, koska vaistonvaraisesti jatkoimme Shinjukusta Shibuyaan... (öö.....) Kaikesta päätellen Shinjuku Sumitomo Bld. on kuitenkin Shibuyan sijaan Shinjukussa, joten hyppäsimme takaisinpäin menevään junaan ja lähdimme hakemaan opastekylttejä kyseiselle rakennukselle. Saavuimme paikalle 10:40, kun check-in piti suorittaa 10:45 mennessä. :D Bussi lähti 11:00 ja me olimme onneksi kyydissä.

Bussimatka sujui suhteellisen leppoisasti, kun näköjään Japanissa 5h matkaan kuuluu kaksi pysähdystä. Bussissa oli myös jalkatuet ja sellaiset mahdottoman huvittavat pääkuvut (miten ne nyt selittäisi...). Eli siis penkin selkänojassa oli kiinni sellainen ihme pään yli tuleva "suoja", että saa nukkua rauhassa ja aurinko ei myöskään paista silmiin.



Päästiin perille Sendaihin ja käytiin aivan ihanassa kahvilassa Kumikon kanssa, kun hän tuli meitä vastaan! Varmaan maailman kalleimmat kakkusiivut ja teet (790-1290yen > 7,90-12,90€), mutta myös varmasti yhdet parhaimmista. <33

Sitten menimme junalla heidän kotiinsa, ja ensimmäistä kertaa iski kova totuus siitä, millaista tuhoa maaliskuun järistys ja tsunami olivat saaneet aikaan.. Junalinjasta loppupään asemat olivat tuhoutuneet, ja osa vielä toimivista asemista oli pahasti kärsineitä. Oli hirvittävää kuvitella millaista tuhoutuneilla asemilla olisi ollut. Jäimme kuitenkin melkein heti pois kyydistä, eikä ehditty sen enempää miettiä asiaa - onneksi, sillä itselläni kyyneleet alkoivat kihota jo tuossa kohtaa.
Kävelimme asemalta Kumikon talolle noin 10min ja meitä odotti lämmin vastaanotto Kumikon vanhemmilta. Söimme makeja ja SUSKI MAISTOI TAMAGOYAKIA (kananmunaa!!!!!) sen lisäksi Susanna maistoi myös nattoota (sellasta ihanaa paputahnajuttusysteemiä), eikä edes oksentanut. :)))
Joimme makkoria (MOKKORIIIIIIII <33) ja punaviiniä (hyvä Henna, pystyit siihen ja oli ihan hyvää!) ja Nihon-shuu (sekin ihan maistuvaa) ja kun vahingossa sanoin tykkääväni valkkarista enemmän kuin punkusta, niin meille lähdettiin hakemaan valkkaria... :DD
Pienessä maistissa heidän aloitteestaan aloimme vertailla suomen kielisiä ja japanin kielisiä eläinten äännähdyksiä... Mm. mieleen painunut sika: "röh, röh" > "boo, boo"... :DDD

Suskin flunssa oli pahassa vaiheessa ja Suski menikin nukkumaan jo kahden maissa... Mulla oli meilailut kesken kaverin kanssa ja juteltiin kaikkea randomia Kumikon ja sen äidin kanssa niin mentiin nukkumaan vasta neljän jälkeen.. :D

18.12. Aamulla lähdettiin laivalle, koska siellä oli joku event, missä Kumiko soitti lounge-musiikkia. Hengailtiin siellä Yukien kanssa ja siellä oli toinenkin esintyjä: V-Guys! :D Vähänkö ne oli hyvä "lauluyhtye"! <3 (http://ip.tosp.co.jp/i.asp?i=vguys) Suskin mukaan hinttarimusiikkia... Meiltä jäi lounaskin kesken sen takia, että haluttiin mennä kuuntelemaan niitten toinenkin esitys. :DDDD

Kun pääsimme pois laivalta, lähdimme keskustaan shoppailemaan. En itse löytänyt mitään, tai siis löysin ihan liikaa, enkä halunnut ostaa mitään.... Suski toisaalta tuhlasi noin sata euroa villapaitaan ja hiuskoruihin, eli tasapaino pysyi hyvin. :D

Kaupoilta lähdimme izakayaan, missä meitä odotti muutamat muutkin kuorolaiset, joihin olin syyskuussa heidän Suomen reissullaan tutustunut. Yllätyksenä tuli, että kun maksoimme 3500yen per naama, saimme juoda (ja syödä) niin paljon kuin halusimme! Otimme kaiken ilon irti, ja joimme ja söimme myös koko rahan edestä - vähän ylikin. :DD Lisäksi Suskille tuli yllätyksenä, että ruokavalikoima oli niin laaja - kaikkea nabesta fish&chipsiin ja pizzaan. :))

Sieltä jatkoimme matkaa purikuran kautta karaokeen. Onneksi pystyin laulamaan lempparibiisini, vaikka ääni oli ihan painuksissa. Siellä taas vähän juotiin ja syötiin ja sieltä lähdettiin vielä yhteen baarin/ravintolaan (tai jotain...). Yllättävää kyllä juotiin taas, mutta meidän mahat ei enää vetäneet ruokaa, joten japanilaiset saivat syödä keskenään.
Sieltä mentiin sitten kotiin ja nukkumaan päästiin kolmen jäljestä.
Oli ihana päivä ja ilta ja oli ihan mahtavaa nähdä kavereita pitkästä aikaa!!

Kun käytämme apuvälineenä tällä kertaa Suskin päiväkirjaa, ollaan saatu jo parit kunnon naurut tän päivän osalta...
Mm. izakayan kohdalla Suski on vissiin nukahtanut päivyriä kirjoittaessa, koska siellä lukee: "Syöminkejä sai kimuchista sai kaljaa."
Seuraava ajatusvirhe on käynyt karaoken kohdalla sanoja lyhentäessä: "Yhdeksältä ajan päätyttyä käytiin ottamassa ryhmällä kurat." Kyse on siis ollut purikurista, jotka muuten kävimme ottamassa ENNEN karaokea... (Go Suski, go Suski!!!)

19.12. Suoriuduimme lähtökuntoon 15minuutissa, koska minä olin päättänyt nukahtaa jälleen kerran kesken viestin, jonka lisäksi unohdin laittaa herätyksen...
Joimme teet ja lähdimme kohti bussiasemaa. Haikeissa tunnelmissa nousimme bussiin ja lähdimme kohti Tokyoa. Söimme matkalla takoyakipatukoita, leipää ja mandariineja, jotka äiti pakkasi meille mukaan. :) Matka sujui muuten nukkuessa ja läppää heittäessä, kunnes loppumatkasta joku saakelin nainen alkoi kynnellä raaputtaa silmälasejaan! Voi jumankeuta että alkoi ärsyttää kun se kuulosti samalta kuin raapisi liitutautua kynsillä! Selvittiin kuitenkin Hannan aiemmin kertoman jutun puitteissa siitäkin (junassa joku vanha mies oli raapinut polveaan mielenkiintoisin ääniefektein...).

Päästiin Tokyoon melkein tunnin myöhässä ja hirveällä kiireellä tultiin talolle, että pääsin lähtemään kaverille yöksi... Oli kiva ilta, ja se sen opiskelija-asunto oli aivan ihana! sellanen ehkä just reilu 10m2 ja se oli ihan metsässä! Sinne kesti Tokyosta kaksi tuntia junalla ja sitten vielä taksilla reilu 10min. Se oli sellanen Hayao Miyazakin animetyylinen pikkukylä keskellä ei mitään. :DD <3 Rakastuin siihen paikkaan!

Mutta nyt lopetamme tältä päivältä ja kerromme tämän päivän kuulumiset palattuamme Koenjin yöelämästä. :))))

Boo boo, Henna & Suski